tiistai 23. joulukuuta 2014

Aatonaaton uutistuokio

Meillä eletään jännittäviä aikoja! 

Roihu aloitti juoksunsa pari viikkoa sitten ja kävimme hiljattain vierailulla Vantin luona. Vantti hoiti hommansa esimerkillisesti ja astuminen onnistui hyvin. Nyt jäämme toiveikkaina odottelemaan, josko helmikuulla saisimme iloksemme lauman pieniä roihuvantteja! Roihu ainakin itse on sitä mieltä, että on jo aivan raskautettu ja tarvitsee huomiotam, hellyyttä ja ruokaa kymmenkertaisesti normaaliin verrattuna.. ;)

Koska juoksut ovat ilmeisen tarttuva tauti, myös Manta päätti aloittaa saman rumban. Manta lähtee joulun välipäivinä pyörähtämään Sotkamossa Voten luona. Toivomme, että tällä kertaa meillä olisi parempaa tuuria tämän parin suhteen!

Ja sitten muihin koirauutisiin. Tinka kävi juuri "vanhuustarkastuksessa" eläinlääkärillä. Halusin tutkituttaa jäbän, sillä se on hieman laihtunut viime aikoina ja poskessakin on pieni patti. Patti osoittautui harmittomaksi, aiemmin heilahdelleet kilpirauhasarvot olivat kunnossa ja muutenkaan veriarvoissa ei ollut mitään huomauttamista. Eläinlääkäri kehui Tinkaa todella hyväkuntoiseksi ja ihmetteli vieläpä, että harjataanko hampaitakin säännöllisesti kun ne ovat niin hyvässä kunnossa. Tinka tuhahti tässä vaiheessa, että kyllä ei hampaita harjata vaan luita syödään. Oli helpottavaa saada tietää, että ukko on täysin terve. Laihtuminen, väsymys ja lämpöisiin paikkoihin hakeutuminen ovat ilmeisesti vain seurausta kaamoksesta, jonka todettiin vaikuttavan myös lemmikeihin hiljattain julkaistussa tutkimuksessa (http://yle.fi/uutiset/kaamos_rasittaa_myos_lemmikkielaimia/7696721).. Lisäämme siis vain sapuskan määrää entisestäänkin ja peittelemme Tinkan paremmin sohvannurkkaan iltaisin. :)

Meillä alkaa nyt joulusta nauttiminen. Koirien ohjelmassa on paljon kainalossa köllöttelyä, useita rapsuttavia käsipareja, vähän  kinkun jämiä ja talvisäästä metsässä nauttimista.

Toivotamme myös kaikille tänne blogiin eksyneille oikein ihanaa joulunaikaa!

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Syyseloa

Ajattelin kirjoitella hieman syyskuulumisistamme. Pentusuunnitelmien lisäksi meillä kun
on ihan tavallistakin elämää, vaikkei se täällä blogissa ole viime aikoina näkynytkään! ;) Josta tulikin mieleeni, että päivitämme Facebook-sivuamme hieman useammin pikkukuulumisillamme, joten mikäli kiinnostaa ja on mahdollista, löydymme Savge - lapinporokoirat -ryhmästä.

"Anna mammi hellyyttä!"
Kaupungissa meillä pyörii ihan tavallinen arki. Opiskelujen suhteen ei ole tänä syksynä mahdottoman kiireistä, joten minulla on paljon aikaa olla koirien kanssa kotona. Arvostan tätä aikaa todella paljon, sillä minulla on tapana potea syyllisyyttä silloin, jos koirat joutuvat olemaan mielestäni liian paljon yksin kotona. Onneksi opiskeluaikana vaaraa liialliselle yksinololle ei juuri ole ollut! Lempparipuuhana meillä on ollut pitkät aamukävelyt joihin kuuluu lähes poikkeuksetta kauhistuttava riekkumishepuli Roihun aloitteesta, eipä siinä auta kuin etsiä keppiä ja leikkiä porukalla.

Olemme löytäneet uudestaan myös hukassa ollutta treeni-intoa. Tinkan kanssa olen alkanut työstää haukkumisongelmaa, joka on estänyt toistaiseksi tokokokeisiin osallistumisen. Jäbä siis tuppaa haukkumaan innostuessaan aika paljon, josta minä taas hermostun kovin helposti. Edistystä taitaa tapahtua kuitenkin pikkuhiljaa ja tämän päivän treeneissä haukkuminen oli jo ihan siedettävällä tasolla. Poikkeuksena tähän uusien asioiden opettelu: jos Tinka ei heti tajua, mistä on kyse, alkaa turhautunut "NO KERRO NYT SELKEÄMMIN MITÄ PITÄÄ TEHDÄ TÖRPPÖ!"- henkinen mölinä. Tänään päästiin tosin tämän mölinän ohi ja jäbä keskittyi lopulta työskentelmään tosi hyvin. Jee, pienin askelin eteenpäin!

Roihun kanssa ollaan opeteltu rallytokoliikkeitä. Sen kanssa tekeminen on aivan erilaista kuin Tinkan, sillä Tinkan ollessa aika ronskin rohkea tekemisissään, Roihu on varovaisempi. Neiti ei uskalla tarjota yhtä rohkeasti erilaisia asioita uutta opetellessamme ja se vaatii todella paljon jatkuvaa kehumista. Toisaalta saadessaan osakseen tarpeeksi kehuja ja rohkaisua, se tekee hommia todella iloisesti naama loistaen. Aika moni alokasluokan rallytokoliike alkaa olla meillä periaatteessa hallussa, nyt haasteena on vain tarkkuuden lisääminen ja namien mussuttamisen väheneminen.

Retkikoirat!
Olemme viettäneet mahdollisimman paljon aikaa myös maalla metsässä. Koirat ovat kulkeneet mukana sienimetsällä, vaikkei niistä siellä juuri hyötyä olekaan. Sen sijaan, että ne etsisivät sieniä, ne ryntäävät paikalle kun sieniä on jo löytynyt ja yrittävät talloa löydöksen mahdollisimman tehokkaasti. Sienestyksen lisäksi olemme viettäneet pari yötä metsässä laavulla ja telttaillen. On aika kiva, kun koirat voi ottaa myös yöretkille mukaan ja ne rauhoittuvat oudoissakin paikoissa todella hyvin. Jos koirilta kysytään, mukavinta maaseutupuuhaa taitaa kuitenkin olla aivoton metsässä irti hömppääminen ja sitä on kuulunut ohjelmaan suurina annoksina!

Etsi hömppäävä porokoira x2!


lauantai 13. syyskuuta 2014

Surullisia uutisia toistamiseen

Kovinpa takkuiselta tuntuu tämä kasvatustyö tänä kesänä. Eipä tullut pentuja myöskään Mantalle. Nähtävästi Manta haluaa  uusille treffeille Voten kanssa. Eipä auta itku markkinoilla vaan yritetään uudelleen seuraavista juoksuista, joita odotellaan alkavaksi joulukuun paikkeilla. Toivotaan parempaa tuuria toiselle yritykselle.



keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Jännittäviä uutisia

No nyt alkaa jännittämään. Mantalla alkoi eilen juoksut ja nyt päästään suunnittelemaan reissua Sotkamoon Votea tapaamaan. Ensi viikolle on varattu aika proge-testiä varten. Näin saadaan varmuutta tärppipäiviin. Toivotaan, että nyt onnistaisi paremmin kuin Roihulla aiemmin tänä keväänä ja saataisiin vihdoin ensimmäinen
Savge-pentue maailmaan. Jos kaikki menee hyvin, voisi pikku nassikat syntyä syyskuun loppupuolella. Nyt ei kun varpaat ja peukut pystyyn Mantan ja Voten puolesta.




                                      Kesäsulhanen Vote odottaa morsiantaan Sotkamossa.

                             
                                    Manta pakkaa jo reppua Konnevedellä <3

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Surullisia uutisia

Harmiksemme Roihun pentuprojekti ei mennyt niinkuin piti. Vaikka alkupuoli odotusajasta tuntui sujuvan hyvin, maha kasvoi ja ultrassakin pentuja näkyi, matkaan tuli mutkia. Lasketun ajan lähestyessä massu ei enää vaikuttanutkaan pentumahalta ja uusi ultraus paljasti, ettei pentuja enää näy. Jokin oli mennyt pieleen matkan varrella.
Roihu voi kuitenkin hyvin ja se on tärkeintä!

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Näyttelyuutisia Keuruu 1.6.2014

Viime sunnuntaina oltiin Mantan kanssa näyttelyissä. Tietenkin Manta teki taas perinteiset eli alkoi edellisellä viikolla pudottamaan karvojaan. Liekö taas tekemässä juoksuja. Taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus tällainen. Onneksi ei ehtinyt kuin vähän takapuolelta karvoja lähteä, mutta kuitenkin, eipä ollut karva parhaimmillaan eikä näinollen näyttelyodotuksetkaan korkealla.

Kuinka ollakkaan näyttelypäivästä tulikin aivan loistava. Tuomari onneksi oli sitä sorttia, joka ymmärtää, ettei kesä ole parasta näyttelyaikaa näille lappalaisille, eikä siten liian rankasti rokottanut leijuvista karvoista. Tosin arvosteluun tuli merkintä, että karva ei parhaimmillaan. Tämän voin kyllä allekirjoittaa.
Manta saikin tosi hienot arvostelut ja tulokseksi tuli: AVO ERI 1, SA, SERTI, PN 1 ja ROP eli Manta sai sen puuttuvan sertin ja siitä tuli FIN MVA!!!!!!!!

                             
                                Mantan ruusukkeita. :)

                             
                               Hyvät on hampaat totesi tuomari Jaana Hartus.


Hienoa muotovaliopönötyskuvaa ei ole vielä ehditty ottaa, mutta kyllä sellaisetkin vielä lähipäivinä on tarkoitus napata.

maanantai 12. toukokuuta 2014

Pentuja tulossa!

Tänään käväisimme ultrassa ja kuvissa näkyi pieniä sydämiä ja selkärankoja. Pentuja on siis odotettavissa, laskettu aika on noin kuukauden päässä. Huh, kuinka jännää!



Näin nättinä äitikoira poseerasi viikonloppuna.

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Kevätretkiä

Kevätaurinko on houkutellut meidän köörin retkeilemään oikein urakalla. Edellisen viikon aikana tutut lenkkipolut on vaihdettu useaan otteeseen uusiin metsiin.

Viime viikonloppua vietettiin kuitenkin vielä ihan tutuissa maisemissa Konnevedellä. Meidän porukan ihmispuoli on innostunut boulderoinnista ja kurssilla opittuja asioita piti päästä kokeilemaan ihan luonnonkallioille. Omat haasteensa reittien valitsemiseen on tuonut koiralogistiikka: myös koirat pitää saada kalliolle. Niille tuo kiipeily tuntuu olevan tosin monta kertaa helpompaa kuin meille köntyksille. Etenkin Roihu on mahdottoman ketterä liikkeissään! Parasta taisi tosin koirien mielestä olla notskilla paistettu tofunakki..



Torstai-päivän ratoksi vierailimme Leivonmäen kansallispuistossa. Nautimme kevätaamusta aivan keskenämme, muita ei muutaman tunnin retkellä näkynyt. Ihmettelimme jään upeaa ääntä, jylinä ja ritinä oli mahtavan kuuloista aamuauringon alkaessa lämmittää yöpakkasten jälkeen. Koiratkin kuuntelivat erikoisia ääniä päät kallellaan.


Tinka bongasi joutsenen.


Eväshetki, paras hetki! Välittömästi taukopaikalle saavuttuamme
Tinka hyppäsi penkille istumaan ja eväitä vaatimaan.
 Tänään suuntasimme Muuratsaloon etsimään Lullinvuoren luolia. Koirat osallistuivat innoissaan luolien etsintään. Tasapainoilimme kallioilla ja monta pientä luolaa löydettyämme törmäsimme lopulta suuren luolan suulle. Vailla pienintäkään epäröintiä koirat mönkivät ahtaistakin kallionkoloista eteenpäin. Kyllä näiden kanssa kelpaa retkeillä, niin reippaita koiria!

Pojat etsii luolansuuta.
The luola. Tinka mönkii reippaasti ja Roihu on tapansa mukaan
liian nopea kameran suorituskykyyn nähden.


Rankan kiipeilyn ja luolaan sulloutumisen jälkeen kelpasi maisella eväitä Lullinvuoren upeissa maisemissa. 

Tällaisina hetkinä sitä tuntee valtavaa ylpeyttä omista mussukoistaan. Tinkan ja Roihun kanssa voi lähteä minne tahansa ja aina asenne on yhtä reipas, rohkea ja iloinen. Roihu saa näiltä retkiltä erityisen kunniamaininnan: ärsyttävä taukojen piipitys on unohtunut lähes kokonaan!

Nyt aiomme viettää loppulauantain seuraavanlaisissa tunnelmissa uusia retkiä suunnitellen.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Terveystuloksia

Tänään kävivät sijoituskoiramme terveystarkastuksessa. Unton ja Ullan silmät olivat terveet !!!! :)  Myös lonkat ja kyynärät kuvattiin samalla reissulla. Hyvältä näyttää, mutta nyt jäädään odottelemaan lopullisia tuloksia kennelliitosta. Tarkastuksen teki tänään Jyväskylän Animagissa Tuomas Kärkkäinen.

Myös Lunan silmät ovat terveet, joten hyvällä mielellä saadaan lähteä viikon päästä Roihun kanssa tapaamaan sulhasta. :)

torstai 3. huhtikuuta 2014

Misseilyä kehissä

Talven aikana on kertynyt muutama näyttelykäynti plakkariin hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Tässäpä lyhyesti alkuvuoden saldoa.

Ensimmäisenä oli Jalostuspäivät Kuopiossa 26.1.  Kehään olin ilmoittanut Mantan ja Katja oli ilmoittanut Roihun ja Nilsun pennuista Lunan eli Kuurakuonon Zetajonesin.
Manta oli  juuri silloin tekemässä juoksuja (jotka alkoikin parin päivän päästä näyttelyiden käynnin jälkeen) ja sen ansiosta pudottamassa karvojaan, joten eipä ollut paras mahdollinen turkki näyttelyitä silmällä pitäen. Kuitenkin tuloksena oli AVO ERI 3.
Enemmän kuitenkin jännitin Lunan kehää, onhan nämä pentuset minulle tosi tärkeitä ;) . Lunalla menikin sitten tosi hienosti. Se sai hyvän arvostelun ja tulokseksi NUO ERI1 ja SA.  Tuomarina oli Markku Mähönen.

Seuraavaksi oli Jyväskylässä 16.2.2014 tuomareiden koulutusnäyttelyt ja kehään astuivat Unto, Kyösti ja Ulla.

Unton (Kuurakuonon Zetterberg) arvostelu:

Musta vaalein merkein. Keskikokoa hieman kookkaampi. Oikeat mittasuhteet. Oikeapiirteinen pää, hieman kookkaat korvat. Tummat silmät. Keskivahva runko. Hieman pitkä rintakehä. Pitkä viisto lantio. Vankka raajaluusto. Hyvät kulmaukset. Oikein kiinnittynyt häntä. Koira voisi esiintyä vapaammin. Liike ei tänään tasapainossa.   NUO H





Kyöstin sharmi ei tänä päivänä purrut tuomariin vaan tuomarin mielestä Kyöstistä ei tunnistanut porokoiraa eli jos se olisi tullut kadulla vastaan niin ei olisi rotua tuntenut. Eli hänen mielestään Kyösti oli väärän tyyppinen. Siksi hän antoi arvosenaksi Hylätty. Asiaan taisi vaikuttaa se, että Kyösti on riistan värinen ja myös relusti valkoista saanut kaupan päälle. Tämä voi hämätä jos ei osaa katsoa valkoisuuden taakse. Väritys ei kuitenkaan ole rotumääritelmän vastainen. No näin tällä kertaa.






Ulla sai seuraavanlaisen arvostelun:

Musta, vaaleanruskein ja valkoisin merkein. Keskikokoinen. Mittasuhteiltaan hieman pitkä. Kaunislinjainen pää. Keskivahva runko, joka saisi olla tiiviimpi. Hyväasentoinen lantio. Keskivahva raajaluusto, hyvät kulmaukset. Eturaajojen kiinnitys epävarma. Hyvälaatuinen karva. Liike ei tänään täysin tasapainossa. Normaali käytös.  NUO EH 1





Keväterkkarissa pennuista kehässä edusti Luna.  Luna saikin hyvät arvostelut ja saaliiksi  NUO ERI 1 SA.


                                          Kuva: Katja Huhtala

                                          Kuva Katja Huhtala



Tuossa välissä käytiin Mantan kanssa näytelmöimässä myös Korpilahdessa. Tiukan tuomarin syynissä tulokseksi saatiin AVO EH 2.



Kiitos kaikille asianosaisille!! :)  Ja terveisiä kaikille joiden kanssa on taas saanut parantaa maailmaa, puhua koirista, nauraa, itkeä ja vaihtaa kuulumisia. On ollut taas ikimuistoisia näyttelyreissuja ja on saanut tavata uusia ja vanhoja ystäviä sekä  karvaisia, että vähemmän karvaisia. :)

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Roihu-uutisia!

Eilisen aprillipäivän kunniaksi meidän neiti päätti aloittaa juoksunsa, viimeinkin! 
Lähiaikoina Roihu pääsee siis kyläilemään Frodon luona. :)


To be continued..

tiistai 21. tammikuuta 2014

Talvinen päivälenkki

Heipä taas kaikki kaverit!
Tänään kävelin tuolla metsässä ja ajattelin, että voisi tänne blogiin välillä päivitellä juttuja. Välillä kennelsivuja lukiessa häiritsee se, että sivuille päivitellään vaan niitä tuloksia ja huippuhetkiä sekä mahottomia treenipäiväkirjoja.  Kuitenkin suurin osa koirien kanssa puuhatusta ajasta on sitä ihan tavallista arkea. Siitäpä syntyi idea napata kuvia ihan tavallisella lenkillä koirien kanssa. Kuvat eivät ole mitään taidekuvia tai hifistelykuvia vaan ihan kännykällä räpsittyjä kuvia lenkin aikana. Eli tällaisissa maisemissa yleensä lenkkeilen Ciljan ja Mantan kanssa näin arkipävänä. Tervetuloa mukaan lenkille. :)

Lenkki alkaa pientä metsäpolkua seuraillen metsän siimekseen.




Tällä pätkällä on jonkun verran jäniksiä ja oravia, joten Cilja joutuu olemaan vielä hihnassa, mutta Manta saa juosta irrallaan. Se tottelee paremmin, eikä ole niin innokas riistan perään yksistään. 
Sitten saavutaan pienelle pelto/metsätielle, jota pitkin jatkamme taapertelua.





Jonkun matkaa käveltyämme saavummekin pellolle jossa Ciljakin pääsee vapaaksi ja riemu voi alkaa. Koirat saa juoksennella, haistella ja etsiä myyriä vapaasti. Kevyttä lunta satelee ja nautimme ihanasta pienestä pakkasesta. Peltoa pitkin jatkamme kävelyä eteenpäin. 








Sitten saavummekin jo tieosuudelle. Tämä on isompi tie ja siellä voi liikkua autoja ja muita lenkkeilijöitä, joten koirat saavat valjaat ja ne otetaan hihnaan kiinni. Vielä jatkuu lenkki pari kilometriä tietä myöten kotiin päin.


Tämän ihanan talvisen lenkin jälkeen korille maistuukin sitten jo päiväunet sohvalla pötkötellen, leivinuunin lämmöstä nauttien. 



Olipa kiva kun olit kanssamme lenkillä. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin! Heippa!


lauantai 4. tammikuuta 2014

Kuinka meillä pennut kasvavat?



Pennutuskuumeessa täällä kärvistellessä, ajattelin vähän kertoa siitä, kuinka meillä pennutus hoidetaan. Meillä ei ole mitään isoa kenneliä vaan pentuja syntyy harvakseltaan ja todella harkiten. Tavoitteena olisi saada maailmaan mahdollisimman terveitä ja tervepäisiä kavereita, joiden kanssa olisi mukava jakaa arjen touhuja. Yhdistelmiä mietittäessä pyritään siihen, että pariskunta täydentää mahdollisimman hyvin toisiaan ja tietysti terveysasiat otetaan aina huomioon. Koirissa täytyy olla sitä jotain. mikä sykähdyttää. Luonteella on myös suuri merkitys asiaa mietittäessä.

Pennut syntyvät ja kasvavat täällä maalla Konnevedellä. Emä saa synnyttää ne rauhassa meidän kodinhoitohuoneessa. Muutenkin pentueen elämä rauhoitetaan ensimmäisiksi viikoiksi, jolloin äiti saa rauhassa aloitella hoitamaan jälkikasvuaan. Omalla porukalla pennut opetetaan alusta alkaen käsittelyyn ja luottamaan myös ihmiseen. Hieman kasvaessaan pentuja käsitellään joka päivä ja tarkistetaan esim. suu, tassut, korvat, jotta ne oppivat käsittelyyn ja hoitotoimenpiteisiin. Jokapäiväiset sykyttelyhetket kuluvat asiaan ja jokainen pentu saa yksilöllistä huomiota päivittäin. Noin kolmesta viikosta eteenpäin ne saavat pikkuhiljaa tutustua myös vieraisiin ihmisiin ja myös perheen muihin koiriin.

Pennut kasvavat siis perheen keskellä ja oppivat pienestä pitäen normaaliin elämään. Vuodenajasta ja säästä riippuen ne pääsevät myös ulkoilemaan mahdollisimman pian. Juokseminen ja temmeltäminen isolla aidatulla pihalla kehittää hyvin niiden luustoa, lihaksia, koordinaatiota yms. Samalla harjoitellaan myös luoksetulon alkeita ja muita arjen taitoja.

Emä madotetaan ensimmäisen kerran jo ennen astutusta ja loishäädöt jatkuvat ohjeiden mukaan. Pennut madotetaan myös asianmukaisesti ja niille annetaan korkealaatuista ruokaa. Ennen luovutusta ne käytetään eläinlääkärin tarkastuksessa ja tietysti myös sirutus hoidetaan ohjeiden mukaisesti. Rekisteripaperit pentu saa luovutettaessa mukaansa.Kauppakirjat tehdään Kennelliiton kaavakkeelle. Meiltä pennun mukana saa myös reilun pentupaketin ja Lappalaiskoira-aapisen. Olen maksanut myös ensimmäisen vuoden jäsenyyden lappalaiskoirat ry.n mikäli uusi pennun ostaja ei vielä yhdistykseen kuulu.

Koska hoidamme ja kasvatamme rakkaudella näitä pentuja alusta asti, toivoisin, että yhteistyö uusien omistajien kanssa jatkuisi myös tulevaisuudessa. Mielellämme vaihdamme kuulumisia ja olemme mukanan myös pentujen kasvaessa ja varttuessa isoiksi. Tukea ja apua annetaan niin paljon kuin osataan ja kun osaaminen loppuu kesken, etsitään yhdessä ratkaisuja ja kysellään viisaammilta. Mitään ehdottomia ehtoja ei ole koirien tulevaisuutta koskien, mutta hartaana toiveena on, että koiria käytettäisiin aikuisena terveystarkeissa ja ehkä myös ainakin muutaman kerran näyttelyissä. Niistä olisi rodun kannalta mahdottomasti hyötyä.