Viime viikonloppua vietettiin kuitenkin vielä ihan tutuissa maisemissa Konnevedellä. Meidän porukan ihmispuoli on innostunut boulderoinnista ja kurssilla opittuja asioita piti päästä kokeilemaan ihan luonnonkallioille. Omat haasteensa reittien valitsemiseen on tuonut koiralogistiikka: myös koirat pitää saada kalliolle. Niille tuo kiipeily tuntuu olevan tosin monta kertaa helpompaa kuin meille köntyksille. Etenkin Roihu on mahdottoman ketterä liikkeissään! Parasta taisi tosin koirien mielestä olla notskilla paistettu tofunakki..
Torstai-päivän ratoksi vierailimme Leivonmäen kansallispuistossa. Nautimme kevätaamusta aivan keskenämme, muita ei muutaman tunnin retkellä näkynyt. Ihmettelimme jään upeaa ääntä, jylinä ja ritinä oli mahtavan kuuloista aamuauringon alkaessa lämmittää yöpakkasten jälkeen. Koiratkin kuuntelivat erikoisia ääniä päät kallellaan.
 |
| Tinka bongasi joutsenen. |
 |
| Eväshetki, paras hetki! Välittömästi taukopaikalle saavuttuamme Tinka hyppäsi penkille istumaan ja eväitä vaatimaan. |
 |
| Pojat etsii luolansuuta. |
 |
| The luola. Tinka mönkii reippaasti ja Roihu on tapansa mukaan liian nopea kameran suorituskykyyn nähden. |
Rankan kiipeilyn ja luolaan sulloutumisen jälkeen kelpasi maisella eväitä Lullinvuoren upeissa maisemissa.
Tällaisina hetkinä sitä tuntee valtavaa ylpeyttä omista mussukoistaan. Tinkan ja Roihun kanssa voi lähteä minne tahansa ja aina asenne on yhtä reipas, rohkea ja iloinen. Roihu saa näiltä retkiltä erityisen kunniamaininnan: ärsyttävä taukojen piipitys on unohtunut lähes kokonaan!
Nyt aiomme viettää loppulauantain seuraavanlaisissa tunnelmissa uusia retkiä suunnitellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti