keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Syyseloa

Ajattelin kirjoitella hieman syyskuulumisistamme. Pentusuunnitelmien lisäksi meillä kun
on ihan tavallistakin elämää, vaikkei se täällä blogissa ole viime aikoina näkynytkään! ;) Josta tulikin mieleeni, että päivitämme Facebook-sivuamme hieman useammin pikkukuulumisillamme, joten mikäli kiinnostaa ja on mahdollista, löydymme Savge - lapinporokoirat -ryhmästä.

"Anna mammi hellyyttä!"
Kaupungissa meillä pyörii ihan tavallinen arki. Opiskelujen suhteen ei ole tänä syksynä mahdottoman kiireistä, joten minulla on paljon aikaa olla koirien kanssa kotona. Arvostan tätä aikaa todella paljon, sillä minulla on tapana potea syyllisyyttä silloin, jos koirat joutuvat olemaan mielestäni liian paljon yksin kotona. Onneksi opiskeluaikana vaaraa liialliselle yksinololle ei juuri ole ollut! Lempparipuuhana meillä on ollut pitkät aamukävelyt joihin kuuluu lähes poikkeuksetta kauhistuttava riekkumishepuli Roihun aloitteesta, eipä siinä auta kuin etsiä keppiä ja leikkiä porukalla.

Olemme löytäneet uudestaan myös hukassa ollutta treeni-intoa. Tinkan kanssa olen alkanut työstää haukkumisongelmaa, joka on estänyt toistaiseksi tokokokeisiin osallistumisen. Jäbä siis tuppaa haukkumaan innostuessaan aika paljon, josta minä taas hermostun kovin helposti. Edistystä taitaa tapahtua kuitenkin pikkuhiljaa ja tämän päivän treeneissä haukkuminen oli jo ihan siedettävällä tasolla. Poikkeuksena tähän uusien asioiden opettelu: jos Tinka ei heti tajua, mistä on kyse, alkaa turhautunut "NO KERRO NYT SELKEÄMMIN MITÄ PITÄÄ TEHDÄ TÖRPPÖ!"- henkinen mölinä. Tänään päästiin tosin tämän mölinän ohi ja jäbä keskittyi lopulta työskentelmään tosi hyvin. Jee, pienin askelin eteenpäin!

Roihun kanssa ollaan opeteltu rallytokoliikkeitä. Sen kanssa tekeminen on aivan erilaista kuin Tinkan, sillä Tinkan ollessa aika ronskin rohkea tekemisissään, Roihu on varovaisempi. Neiti ei uskalla tarjota yhtä rohkeasti erilaisia asioita uutta opetellessamme ja se vaatii todella paljon jatkuvaa kehumista. Toisaalta saadessaan osakseen tarpeeksi kehuja ja rohkaisua, se tekee hommia todella iloisesti naama loistaen. Aika moni alokasluokan rallytokoliike alkaa olla meillä periaatteessa hallussa, nyt haasteena on vain tarkkuuden lisääminen ja namien mussuttamisen väheneminen.

Retkikoirat!
Olemme viettäneet mahdollisimman paljon aikaa myös maalla metsässä. Koirat ovat kulkeneet mukana sienimetsällä, vaikkei niistä siellä juuri hyötyä olekaan. Sen sijaan, että ne etsisivät sieniä, ne ryntäävät paikalle kun sieniä on jo löytynyt ja yrittävät talloa löydöksen mahdollisimman tehokkaasti. Sienestyksen lisäksi olemme viettäneet pari yötä metsässä laavulla ja telttaillen. On aika kiva, kun koirat voi ottaa myös yöretkille mukaan ja ne rauhoittuvat oudoissakin paikoissa todella hyvin. Jos koirilta kysytään, mukavinta maaseutupuuhaa taitaa kuitenkin olla aivoton metsässä irti hömppääminen ja sitä on kuulunut ohjelmaan suurina annoksina!

Etsi hömppäävä porokoira x2!