keskiviikko 23. joulukuuta 2015
perjantai 4. joulukuuta 2015
Savgen uusin laumanjäsen Luna
Keväällä meidän laumaan tuli siis uusi "vanha" jäsen. Eli Roihun ensimmäisestä pentueesta Taivaantulen Nipen kanssa syntynyt Kuurakuonon Zetajones muutti takaisin meille kolmen vuoden jälkeen. Roihuhan oli meillä sijoituksessa ja teki ensimmäisen pentueensa Kuurakuonolle ja Katja jätti tästä pentueesta itselleen narttupennun, Lunan. Meillä oli sopimus, että jos Katja joskus olisi aikeissa luopua tai hennoisi luopua Lunasta, niin me olisimme etusijalla uutta kotia mietittäessä. No minähän asiasta muistuttelin( = riskasin/kinusin) aika usein ja tänä keväänä mietittiin asiaa Katjan kanssa ja päätettiin, että Luna muuttaa meille takaisin. Lunahan siis syntyi meillä.
Laitan tässä muutaman kuvan kesän ja syksyn ajalta. Yksi kuva kertoo enemmän kuin sata sanaa, joten olkaapa hyvät. :)
Meillä on ollut varsin mielenkiintoinen kevät, kesä ja syksy Lunan kanssa. Ensin varovaisesti ja pikkuhiljaa tutustuttiin yksi kerrallaan meidän muihin koiriin. Paljon on ollut oppimista uuteen ympäristöön. Ensin rakennettiin luottamusta minun ja Lunan välillä . Luna on ollut myös arka miesten seurassa, joten Risto ja Juuso ovat tehneet suuren työn saadessaan Lunan luottamaan miehiinkin. Kun perusluottamus saatiin kuntoon, on yhteistyökykyä luotu Rally-tokon ja kotitokoilun avulla. Luna on ollut erittäin innokas oppilas kun vauhtiin pääsi. Kävimme kesällä Laukan Rally-toko-harkoissa ja Lunalla meni siellä tosi kivasti. huomasi, että se on oppinut olemaan isossa koiralaumassa ja näin ollen toisten koirien läsnäolossa ei ollut mitään ihmeellistä.
Luna kesällä
Pienessä ajassa Luna on kyllä sulattanut meidän kaikkien sydämet. Jos totta puhutaan, niin siitä on tullut vähän lellikki. Vai mitä tuumaatte:
Laitan tässä muutaman kuvan kesän ja syksyn ajalta. Yksi kuva kertoo enemmän kuin sata sanaa, joten olkaapa hyvät. :)
Mantan ja Lunan kanssa lappalaiskoirien leirillä
Mantan ja Lunan kanssa Jyväskylän kv näyttelyissä
Manta ja Luna rentoilee kotisohvalla
Lunan ensimmäiset näyttelyt meillä ollessa.
Ja päivän saalis. ;)
Meidän ihanainen Luna kotipihalla
maanantai 11. toukokuuta 2015
Paluu arkeen Jyväskylän poppoon näkökulmasta
Meno Savgen pentulandiassa on rauhoittunut, ja olemme palailleet hiljalleen normaaliin arkeen. Viimeisetkin pennut lähtivät viettämään Vappua uusiin koteihinsa ja meidän porukka on palannut kaupunkiin. Kaikkien pentujen yhteiselo uuden perheen parissa on tuntunut alkaneen sujua oikein mukavasti, ja on ollut mahtavaa seurata, miten meidän pienet mussukat ovat ottaneet paikkansa suuressa maailmassa.
Pentujen kasvattaminen on kyllä vaan niin hienoa. Nämä pennuthan ovat ensimmäiset, joiden kasvattamiseen olen osallistunut todella tiivisti, ja on se vaan aikamoinen prosessi! Vietin koko kevään hyvin tiiviisti pentulaatikon (ja sittemmin -aitauksen) äärellä. Oli aivan ihmeellistä seurata, miten pienistä tuhisevista palleroista tuli reippaita koiranalkuja. Vinkuvista marsuista kehittyi persoonia - jokainen ainutlaatuinen huipputyyppi!
Enimmäkseen pentuaika oli todella
hyvää ja onnellista aikaa. Nautin valtavasti siitä, kun sain puuhastella kersojen kanssa. Murhettakin mahtui kuitenkin mukaan, ja se oli varsin opettavaista. Roihuvanttien kohdalla kaikki ei mennyt ihan kuin Strömsössä Roihun sairastuttua, ja sekin lisäsi homman intensiteettiä, kun pennuille piti toimia välillä varaäitinä Roihun huilaillessa. Villiviikarienkin alkutaival oli haastava, ja se oli sydäntäsärkevää. Onneksi kaikki kääntyi lopulta parhain päin.
Täytyy kyllä myöntää, että kaikkea hömelöäkin on tullut tehtyä koirankasvatuksen nimissä. Halusin totuttaa pennut mahdollisimman hyvin mahdollisimman moneen omituiseen asiaan, ja tämä halu sai tekemään kummallisuuksiakin. Olen mm. koikkelehtinut kummallisesti pihalla edestakaisin (koska erilaiset ihmiset liikkuvat eritavoilla!!), juossut pyyhe viittana pentulauman ympärillä (koskaan ei tiedä milloin supersankari tulee lenkillä vastaan!), kahistellut jätesäkkejä, huudellut ja lauleskellut kummallisilla äänillä (vai ollut vain oma itseni?) ja kuunnellut Youtubesta kaupungin ja ties minkä paikan melua (jota itse inhoan, mutta parempi pentujen on oppia siihenkin..).. Lista on pitkä! :D Olen saattanut myös ottaa välillä pienet päikkärit pentuaitauksessa ja palellut tunteja ja taas tunteja pihalla aamuhämärässä, räntäsateessa ja auringon laskiessa, kun kersojen piti riehua!
Pentupuuhastelun lisäksi aivan loistavaa on ollut tutustua näin moneen uuteen ihmiseen. Itse koin pentujen kotien etsimisen todella voimiavieväksi, ja etenkin etukäteen murehdin todella paljon siitä, miten jokaiselle pennulle löytyisi sopiva koti. Kasvattajalla on tässä kohdassa valtava vastuu, päättäähän siinä käytännössä sen, millaiseksi pennun elämä muodostuu! Meillä kävi kuitenkin todella hyvä tuuri, sillä jokaiselle pennulle löytyi varmasti sopiva, ja ennenkaikkea rakastava koti.
Parin viikon hohhailun ja valtavan vapaa-aikamäärän kanssa tuskailun jälkeen olemme päässeet palaamaan jo arkirutiineihin ja kaikkea uuttakin on luvassa! Tinka ja Roihu tuntuvat nauttivan normaalista elämästä. Roihu oli hetken hieman eksyksissä, kun lapset lähtivät, mutta nyt se on jo normaali itsensä. Tinka taas on ollut valtavan helpottunut, kun kakarat eivät ole enää ahdistelemassa.. :D Olen myös tehnyt monenmoisia suunnitelmia koirien päänmenoksi. Mejäilyä on luvassa,ja Roihulle olen jo hommannut treeniseuraa rallytokon saralla. Puhumattakaan kaikista kesäretkistä ja vaelluksista mitä on luvassa.. :)
Lauantaina kävimme hakemassa myös uuden jäsenen Savgen koirakööriin! Roihun aikuinen tytär Luna muutti nimittäin takaisin Konnevedelle. Neidistä lisää myöhemmin, mutta sanotaanko näin, että hän on aivan h-u-r-m-a-a-v-a! <3
Roihuvantti, ikää 1 pv |
Rentovantti 1 pv |
Kasa roihuvantteja heti syntymän jälkeen |
Roihuvantteja |
Enimmäkseen pentuaika oli todella
hyvää ja onnellista aikaa. Nautin valtavasti siitä, kun sain puuhastella kersojen kanssa. Murhettakin mahtui kuitenkin mukaan, ja se oli varsin opettavaista. Roihuvanttien kohdalla kaikki ei mennyt ihan kuin Strömsössä Roihun sairastuttua, ja sekin lisäsi homman intensiteettiä, kun pennuille piti toimia välillä varaäitinä Roihun huilaillessa. Villiviikarienkin alkutaival oli haastava, ja se oli sydäntäsärkevää. Onneksi kaikki kääntyi lopulta parhain päin.
Täytyy kyllä myöntää, että kaikkea hömelöäkin on tullut tehtyä koirankasvatuksen nimissä. Halusin totuttaa pennut mahdollisimman hyvin mahdollisimman moneen omituiseen asiaan, ja tämä halu sai tekemään kummallisuuksiakin. Olen mm. koikkelehtinut kummallisesti pihalla edestakaisin (koska erilaiset ihmiset liikkuvat eritavoilla!!), juossut pyyhe viittana pentulauman ympärillä (koskaan ei tiedä milloin supersankari tulee lenkillä vastaan!), kahistellut jätesäkkejä, huudellut ja lauleskellut kummallisilla äänillä (vai ollut vain oma itseni?) ja kuunnellut Youtubesta kaupungin ja ties minkä paikan melua (jota itse inhoan, mutta parempi pentujen on oppia siihenkin..).. Lista on pitkä! :D Olen saattanut myös ottaa välillä pienet päikkärit pentuaitauksessa ja palellut tunteja ja taas tunteja pihalla aamuhämärässä, räntäsateessa ja auringon laskiessa, kun kersojen piti riehua!
Päiväunia |
Rukan lemppariunisoppi |
Nyt pentujen lähdettyä minulla on haikea, helpottunut, ylpeä ja kaikkensa antanut olo. Koen tehneeni kaiken mahdollisen, jotta pennuilla olisi ollut hyvä alku elämälle ja jään seuraamaan innolla niiden elämää tästä eteenpäin. Onnea matkaan, mammin mussukat vielä kerran!
Niitty lähtöaamunaan |
Helmi lenkittää Tinkaa |
Roihuvanttien sisaruspotretti |
Rukan viimeiset päikkärit lapsuudenkodissa |
Temu tuumii |
Hilpi metsäretkellä |
Juusolla 3/4 porokoirista hallinnassa :D |
Ilja ja Iljan korvat |
Lauantaina kävimme hakemassa myös uuden jäsenen Savgen koirakööriin! Roihun aikuinen tytär Luna muutti nimittäin takaisin Konnevedelle. Neidistä lisää myöhemmin, mutta sanotaanko näin, että hän on aivan h-u-r-m-a-a-v-a! <3
sunnuntai 12. huhtikuuta 2015
Villiviikarien elämää
Tänään olisi puolestaan ensi-illassa dokumentaarinen minisarja Villiviikarien elämää - iltahepuli edition. Hymiö sm
Kunkin viikarin videoon pääsee käsiksi klikkaamalla nimeä. :)
perjantai 10. huhtikuuta 2015
Roihuvanttien elämää - tuokiokuvia koiranpentujen päivästä
Tänään ensi-illassa minisarja Roihuvanttien elämää, tuokiokuvia koiranpentujen päivästä! Klikkaamalla pennun nimeä pääset katsomaan videota.
Rosmo (Tikankontti)
Pohjantähtimö
Tyyne (Metsälauha)
Nuokkuhelmikkä
Tunturihilpi
Revonsara osa 1 & osa 2
Revonsaran seikkailut kahdessa osassa siitä syystä, että Viljo-pentu onnistui kesken kaiken painamaan kuvauksen pysähdyksiin nenällään.. :D
Rosmo (Tikankontti)
Pohjantähtimö
Tyyne (Metsälauha)
Nuokkuhelmikkä
Tunturihilpi
Revonsara osa 1 & osa 2
Revonsaran seikkailut kahdessa osassa siitä syystä, että Viljo-pentu onnistui kesken kaiken painamaan kuvauksen pysähdyksiin nenällään.. :D
keskiviikko 1. huhtikuuta 2015
Roihuvanttien ulkohepulit
Roihuvantit tykkäävät ulkoilla hurjan paljon. Kaikkialla on kiinnostavia tuoksuja, lintujen laulu ihmetyttää ja parasta on, kun mahtuu juoksemaan TÄYSIÄ! Säiden salliessa pennut ulkoilevat jo monta kertaa päivässä, ja esimerkiksi tänään on riekuttu antaumuksella pitkiäkin aikoja pihalla. Myös suurin osa tarpeista on tullut tänään ulos, joten sisäsiisteys, täältä tullaan! Ulkona on päästy harjoittelemaan paremmin luoksetulon jaloa taitoa, ja tällä hetkellä pentulauma rynnistää nopsaan luokse vihellyksestä. Toivottavasti tämä taito ei unohdu iän karttuessa.. :D Symppistä on myös se, että vaikka kaikki ovat hurjan itsenäisiä seikkailijoita, tulee jokainen vähän väliä pyytämään hellyyttä ja syliin pääsemistä. :)
Pohjantähtimö pahaa-aavistamattomana |
Tikankontti ja pystyt korvat |
Tunturihilpi |
Tyyne tuumailee |
Revonsara |
Nuokkuhelmikkä |
Tyyne ja Revonsara tekevät tilannearviota |
Äitikoira ja Pohjantähtimö |
Revonsara tuli pyytämään hellyyttä välillä |
Tyyne |
Juttutuokio Pohjantähtimön kanssa |
Villiviikarien ensimmäinen ulkoilu
Säät lämpenivät sopivasti ja villiviikarit pääsivät tänään ulkoilemaan ensimmäistä kertaa! Aluksi ulkoilma ihmetytti kovasti, mutta noin minuutin mittaisen äimäilyn jälkeen kaikki lähtivät rohkeasti tutkimaan uusia alueita. Reippaita kakaroita!
Iku-Tiera ja Viljo |
Iku-Tiera |
Mosku |
Temu |
Niitty |
Iku-Tieran pusuttelutuokio |
Viljo äimää! |
Jatu ja Mosku |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)