maanantai 11. toukokuuta 2015

Paluu arkeen Jyväskylän poppoon näkökulmasta

Meno Savgen pentulandiassa on rauhoittunut, ja olemme palailleet hiljalleen normaaliin arkeen. Viimeisetkin pennut lähtivät viettämään Vappua uusiin koteihinsa ja meidän porukka on palannut kaupunkiin. Kaikkien pentujen yhteiselo uuden perheen parissa on tuntunut alkaneen sujua oikein mukavasti, ja on ollut mahtavaa seurata, miten meidän pienet mussukat ovat ottaneet paikkansa suuressa maailmassa.

Roihuvantti, ikää 1 pv
Rentovantti 1 pv
Kasa roihuvantteja heti syntymän jälkeen
Pentujen kasvattaminen on kyllä vaan niin hienoa. Nämä pennuthan ovat ensimmäiset, joiden kasvattamiseen olen osallistunut todella tiivisti, ja on se vaan aikamoinen prosessi! Vietin koko kevään hyvin tiiviisti pentulaatikon (ja sittemmin -aitauksen) äärellä. Oli aivan ihmeellistä seurata, miten pienistä tuhisevista palleroista tuli reippaita koiranalkuja. Vinkuvista marsuista kehittyi persoonia - jokainen ainutlaatuinen huipputyyppi!




Roihuvantteja

Enimmäkseen pentuaika oli todella
hyvää ja onnellista aikaa. Nautin valtavasti siitä, kun sain puuhastella kersojen kanssa. Murhettakin mahtui kuitenkin mukaan, ja se oli varsin opettavaista. Roihuvanttien kohdalla kaikki ei mennyt ihan kuin Strömsössä Roihun sairastuttua, ja sekin lisäsi homman intensiteettiä, kun pennuille piti toimia välillä varaäitinä Roihun huilaillessa. Villiviikarienkin alkutaival oli haastava, ja se oli sydäntäsärkevää. Onneksi kaikki kääntyi lopulta parhain päin.



Täytyy kyllä myöntää, että kaikkea hömelöäkin on tullut tehtyä koirankasvatuksen nimissä. Halusin totuttaa pennut mahdollisimman hyvin mahdollisimman moneen omituiseen asiaan, ja tämä halu sai tekemään kummallisuuksiakin. Olen mm. koikkelehtinut kummallisesti pihalla edestakaisin (koska erilaiset ihmiset liikkuvat eritavoilla!!), juossut pyyhe viittana pentulauman ympärillä (koskaan ei tiedä milloin supersankari tulee lenkillä vastaan!), kahistellut jätesäkkejä, huudellut ja lauleskellut kummallisilla äänillä (vai ollut vain oma itseni?) ja kuunnellut Youtubesta kaupungin ja ties minkä paikan melua (jota itse inhoan, mutta parempi pentujen on oppia siihenkin..).. Lista on pitkä! :D Olen saattanut myös ottaa välillä pienet päikkärit pentuaitauksessa ja palellut tunteja ja taas tunteja pihalla aamuhämärässä, räntäsateessa ja auringon laskiessa, kun kersojen piti riehua!

Päiväunia 
Rukan lemppariunisoppi
Pentupuuhastelun lisäksi aivan loistavaa on ollut tutustua näin moneen uuteen ihmiseen. Itse koin pentujen kotien etsimisen todella voimiavieväksi, ja etenkin etukäteen murehdin todella paljon siitä, miten jokaiselle pennulle löytyisi sopiva koti. Kasvattajalla on tässä kohdassa valtava vastuu, päättäähän siinä käytännössä sen, millaiseksi pennun elämä muodostuu! Meillä kävi kuitenkin todella hyvä tuuri, sillä jokaiselle pennulle löytyi varmasti sopiva, ja ennenkaikkea rakastava koti.

Nyt pentujen lähdettyä minulla on haikea, helpottunut, ylpeä ja kaikkensa antanut olo. Koen tehneeni kaiken mahdollisen, jotta pennuilla olisi ollut hyvä alku elämälle ja jään seuraamaan innolla niiden elämää tästä eteenpäin. Onnea matkaan, mammin mussukat vielä kerran!
















Niitty lähtöaamunaan
Helmi lenkittää Tinkaa
Roihuvanttien sisaruspotretti


Rukan viimeiset päikkärit lapsuudenkodissa
Temu tuumii
Hilpi metsäretkellä

Juusolla 3/4 porokoirista hallinnassa :D
Ilja ja Iljan korvat

Parin viikon hohhailun ja valtavan vapaa-aikamäärän kanssa tuskailun jälkeen olemme päässeet palaamaan jo arkirutiineihin ja kaikkea uuttakin on luvassa! Tinka ja Roihu tuntuvat nauttivan normaalista elämästä. Roihu oli hetken hieman eksyksissä, kun lapset lähtivät, mutta nyt se on jo normaali itsensä. Tinka taas on ollut valtavan helpottunut, kun kakarat eivät ole enää ahdistelemassa.. :D Olen myös tehnyt monenmoisia suunnitelmia koirien päänmenoksi. Mejäilyä on luvassa,ja Roihulle olen jo hommannut treeniseuraa rallytokon saralla. Puhumattakaan kaikista kesäretkistä ja vaelluksista mitä on luvassa.. :)

Lauantaina kävimme hakemassa myös uuden jäsenen Savgen koirakööriin! Roihun aikuinen tytär Luna muutti nimittäin takaisin Konnevedelle. Neidistä lisää myöhemmin, mutta sanotaanko näin, että hän on aivan h-u-r-m-a-a-v-a! <3