Savge: Roihuvanttien viisiviikkoiskuulumisia

Pentuarki on pitänyt meidät niin kiireisinä, ettei aikaa blogin päivitykselle ole tahtonut löytyä. Anteeksi siitä!

Roihuvantit kasvavat hurjaa vauhtia. Ne syövät jo enimmäkseen lisäruokaa: lihaa, nappulaa ja pentupuuroa. Vauhtia alkaa löytyä jo aikatavalla, ja iltahepulit ovat kerrassaan hurjia! Ulkonakin nämä pienet seikkailijat ovat jo säiden salliessa käyneet, ja se on tullut todellakin tarpeeseen. Pentuaitaus ei tahdo riittää juoksemiseen ja riekkumiseen enää. Ulkona vedetäänkin sitten todella hurjaa rundia Roihun perässä ja yksinkin. Kaikki kersat ovat oikein reippaita, rohkeita ja seurallisia, ja vieraat ovat saaneet rapsutella ja leikittää näitä niin paljon kuin vain ovat jaksaneet. Nämä kaikki kakarat ovat kyllä ihan huipputyyppejä, olen aivan ihastunut jokaiseen. Toivon, että nämä viimeiset kolme viikkoa kuluisivat superhitaasti, jotta saisin viettää mahdollisimman paljon aikaa näiden riiviöiden kanssa..

Oli meillä mutkiakin matkassa. Roihu sairastui muutama viikko sitten nisätulehdukseen, joka äityi todella pahaksi. Tulehdus nostatti ensimmäisenä yönä aivan yhtäkkiä niin kovan kuumeen, että Roihu ei jaksanut muuta tehdä kuin maata aivan hiljaa. Yön aikana tuli "pari" kertaa varmistettua, että se ylipäätään hengittää..

Nisään muodostui mätäpatti ja antibioottikuuri ei tepsinyt heti. Tämän seurauksena nisään muodostui kuolioitunutta kudosta ja vietimmekin lopulta yhden myöhäisen illan päivystyksessä. Roihu rauhoitettiin ja ontelo, johon mätää oli kertynyt, puhdistettiin huolella. Kotihoidoksi meitä määrättiin puhdistamaan haavaa huolella monta kertaa päivässä. Lopulta antibiootti alkoi purra, ja kuolioitunut osa tippui pois. Tämän jälkeen Roihun maha oli todella hurjan näköinen, sillä nisässä oli valtava kraatteri. (Säästän teidät tarkemmilta yksityiskohdilta ja jätän kuvamateriaalin jakamatta :D)

Kuolion irtoaminen tapahtui yöllä, ja tilanne näytti aivan kauhealta. Lähdin käyttämään Roihua heti aamulla eläinlääkärillä ja oli valtava helpotus, kun lääkäri jo ovelta huudahti "räjähdystissin näyttävät erinomaiselta"! Yllättävän nopeasti kraatteri alkoi kuroutua umpeen. Antibiootit ja kipulääkkeet auttoivat, ja Roihua itseään reikä mahassa ei tuntunut juuri haittavan.

Maidon tulo ei Roihulta onneksi loppunut missään vaiheessa kokonaan, ja pennut onneksi olivat reippaita ja valmiita syömään lisäruokaa. Kakaroiden ruuansaannista ei siis tarvinnut kantaa huolta missään vaiheessa. Lääkkeetkään eivät imetystä estäneet. Pentujen kanssa oleilua sen sijaan jouduimme rajoittamaan Roihun osalta, jotta pennut eivät repisi haavaa auki. Käytännössä Roihua ei voinut jättää lainkaan yksin pentujen kanssa. Imettäessä meidän piti olla aina mukana peittämässä kraatterinisää, joten työtä tämä tapaus on teettänyt paljon enemmän kuin normaalitilanteessa olisi käynyt. Onneksi minulla ja Juusolla ei juurikaan ole nyt keväällä läsnäolo-opintoja, joten olemme voineet olla jatkuvasti Roihun ja pentujen kanssa.

Nyt Roihu on parantunut käytännössä katsoen täysin, ja hepulointikin sujuu jo normaaliin tapaan. Onneksi tarina päättyi onnellisesti, mutta välillä pelotti Roihun puolesta. Jotenkin tällaiseen ei osaa kunnolla edes varautua, sitä vaan jännittää synnytyksen sujumista ja pentujen kehitystä. No, olemmepa taas yhtä kokemusta rikkaampia.. Roihulle on vielä annettava kunniamaininta siitä, miten hyvin se antoi hoitaa itseään, vaikka nisän puhdistaminen ei varmasti tuntunut kovin mukavalta ja kipujakin oli varmasti välillä.

Ja sitten päivitetyt pärstäkuvat päikkäreiltä juuri heränneistä pennuista (siitä pienoinen silmien haritus). Seisomakuviakin yritettiin ottaa, mutta, noh.. Sanotaanko, että siinä vaiheessa pennut olivat jo aivan hereillä.