Talvinen päivälenkki

Heipä taas kaikki kaverit!
Tänään kävelin tuolla metsässä ja ajattelin, että voisi tänne blogiin välillä päivitellä juttuja. Välillä kennelsivuja lukiessa häiritsee se, että sivuille päivitellään vaan niitä tuloksia ja huippuhetkiä sekä mahottomia treenipäiväkirjoja.  Kuitenkin suurin osa koirien kanssa puuhatusta ajasta on sitä ihan tavallista arkea. Siitäpä syntyi idea napata kuvia ihan tavallisella lenkillä koirien kanssa. Kuvat eivät ole mitään taidekuvia tai hifistelykuvia vaan ihan kännykällä räpsittyjä kuvia lenkin aikana. Eli tällaisissa maisemissa yleensä lenkkeilen Ciljan ja Mantan kanssa näin arkipävänä. Tervetuloa mukaan lenkille. :)

Lenkki alkaa pientä metsäpolkua seuraillen metsän siimekseen.

Tällä pätkällä on jonkun verran jäniksiä ja oravia, joten Cilja joutuu olemaan vielä hihnassa, mutta Manta saa juosta irrallaan. Se tottelee paremmin, eikä ole niin innokas riistan perään yksistään. 

Sitten saavutaan pienelle pelto/metsätielle, jota pitkin jatkamme taapertelua.

Jonkun matkaa käveltyämme saavummekin pellolle jossa Ciljakin pääsee vapaaksi ja riemu voi alkaa. Koirat saa juoksennella, haistella ja etsiä myyriä vapaasti. Kevyttä lunta satelee ja nautimme ihanasta pienestä pakkasesta. Peltoa pitkin jatkamme kävelyä eteenpäin. 

Sitten saavummekin jo tieosuudelle. Tämä on isompi tie ja siellä voi liikkua autoja ja muita lenkkeilijöitä, joten koirat saavat valjaat ja ne otetaan hihnaan kiinni. Vielä jatkuu lenkki pari kilometriä tietä myöten kotiin päin.

Tämän ihanan talvisen lenkin jälkeen korille maistuukin sitten jo päiväunet sohvalla pötkötellen, leivinuunin lämmöstä nauttien. 

Olipa kiva kun olit kanssamme lenkillä. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin! Heippa!

Kuinka meillä pennut kasvavat?

Pennutuskuumeessa täällä kärvistellessä, ajattelin vähän kertoa siitä, kuinka meillä pennutus hoidetaan. Meillä ei ole mitään isoa kenneliä vaan pentuja syntyy harvakseltaan ja todella harkiten. Tavoitteena olisi saada maailmaan mahdollisimman terveitä ja tervepäisiä kavereita, joiden kanssa olisi mukava jakaa arjen touhuja. Yhdistelmiä mietittäessä pyritään siihen, että pariskunta täydentää mahdollisimman hyvin toisiaan ja tietysti terveysasiat otetaan aina huomioon. Koirissa täytyy olla sitä jotain. mikä sykähdyttää. Luonteella on myös suuri merkitys asiaa mietittäessä.

Pennut syntyvät ja kasvavat täällä maalla Konnevedellä. Emä saa synnyttää ne rauhassa meidän kodinhoitohuoneessa. Muutenkin pentueen elämä rauhoitetaan ensimmäisiksi viikoiksi, jolloin äiti saa rauhassa aloitella hoitamaan jälkikasvuaan. Omalla porukalla pennut opetetaan alusta alkaen käsittelyyn ja luottamaan myös ihmiseen. Hieman kasvaessaan pentuja käsitellään joka päivä ja tarkistetaan esim. suu, tassut, korvat, jotta ne oppivat käsittelyyn ja hoitotoimenpiteisiin. Jokapäiväiset sykyttelyhetket kuluvat asiaan ja jokainen pentu saa yksilöllistä huomiota päivittäin. Noin kolmesta viikosta eteenpäin ne saavat pikkuhiljaa tutustua myös vieraisiin ihmisiin ja myös perheen muihin koiriin.

Pennut kasvavat siis perheen keskellä ja oppivat pienestä pitäen normaaliin elämään. Vuodenajasta ja säästä riippuen ne pääsevät myös ulkoilemaan mahdollisimman pian. Juokseminen ja temmeltäminen isolla aidatulla pihalla kehittää hyvin niiden luustoa, lihaksia, koordinaatiota yms. Samalla harjoitellaan myös luoksetulon alkeita ja muita arjen taitoja.

Emä madotetaan ensimmäisen kerran jo ennen astutusta ja loishäädöt jatkuvat ohjeiden mukaan. Pennut madotetaan myös asianmukaisesti ja niille annetaan korkealaatuista ruokaa. Ennen luovutusta ne käytetään eläinlääkärin tarkastuksessa ja tietysti myös sirutus hoidetaan ohjeiden mukaisesti. Rekisteripaperit pentu saa luovutettaessa mukaansa.Kauppakirjat tehdään Kennelliiton kaavakkeelle. Meiltä pennun mukana saa myös reilun pentupaketin ja Lappalaiskoira-aapisen. Olen maksanut myös ensimmäisen vuoden jäsenyyden lappalaiskoirat ry.n mikäli uusi pennun ostaja ei vielä yhdistykseen kuulu.

Koska hoidamme ja kasvatamme rakkaudella näitä pentuja alusta asti, toivoisin, että yhteistyö uusien omistajien kanssa jatkuisi myös tulevaisuudessa. Mielellämme vaihdamme kuulumisia ja olemme mukanan myös pentujen kasvaessa ja varttuessa isoiksi. Tukea ja apua annetaan niin paljon kuin osataan ja kun osaaminen loppuu kesken, etsitään yhdessä ratkaisuja ja kysellään viisaammilta. Mitään ehdottomia ehtoja ei ole koirien tulevaisuutta koskien, mutta hartaana toiveena on, että koiria käytettäisiin aikuisena terveystarkeissa ja ehkä myös ainakin muutaman kerran näyttelyissä. Niistä olisi rodun kannalta mahdottomasti hyötyä.